Sellaista raportointia

Meidän reissun raportti on ilmeisesti haihtunut taivaan tuuliin, tai sitten sen ovat ryssät kaapanneet luullen tärkeäksi. Se nimittäin kirjoitettiin Kuusamossa hotellihuoneessa...

No joo., ehkä se löytyy jostain Anteron miniläppärin kovalevyltä.

Takaisin päiväjärjestykseen... nimittäin polte mehtään on jo saanut aivan käsittämättömät mittasuhteet. Valitettavasti jälleen työ haittaa harrastusta. Tarkoitus oli toukokuussa lähteä jälleen Kuusamoon. Nyt piti kiertää isompi nallekarhun pyörähdys. Valitettavasti kuun alku menee minulla kvartaaliraportoinnin ja presentoinnin merkeissä. Kuun loppu alkaa olla taas Anterolle huonoa aikaa. Joudumme siis tyytymään pitkiin viikonloppuihin jossain lähiryteiköissä. Tuskin sekään kauhean kamalaa on.

Kelien parannuttua on taas aika reenauksen. Ainakin viime kesältä opin sen, ettei kävely ja pyöräily yksin riitä. Jos aikoo olla valmis jotokselle, pitää kävely ja pyöräily suorittaa se juupelin täyspakkaus selässä. Pyöräily on nimittäin ihan eri laji rinkan kanssa. Tuntemukset nipusissa Pöyrisjärvellä tulevat vieläkin uniin - ei märkiin - jollei kylmässä hiessä heräämistä lasketa märäksi uneksi. Toinenkin asia opittiin. Makuupussin paino ei ole kovin oleellinen asia pakkasyönä. Mieluummin kannattaa jättää kilo muuta turhaa roinaa ottamatta mukaan kokonaan, ja pakata rinkan pohjalle kunnollinen paksu makuupussi.

Talven aikana on tullut tehtyä muutamia hankintoja. Ostin uuden makuupussin. Päädyin tilaamaan Savotta Yukonin, koska sen sisällä mahtuu taitteleemaan myös hieman jalkoja. Sen myös luvataan olevan markkinoiden lämpimin. Se taitaa olla myyntimiehen puhetta näin ensikokeilun jälkeen, mutta sen hyvä puoli on ilman muuta väljä mitoitus. Savotta Yukonissa pystyy nukkumaan monissa asennoissa, eikä pelkästään kuin jokin helvetin vainaja. Uusin myös rinkan. Vanhassa ei varsinaisesti ollut mitään vikaa, mutta halusin sen verran ison rinkan, ettei sen ulkopuolelle tarvitse enää ripustaa mitään. Halusin kyetä pakkaamaan teltan, makuupussin, makuualustan ja kaikki muutkin romut rinkan sisälle. Rinkan piti olla siis iso, jotta julman kokoinen talvimakuupussi, absiditeltta, eristetty makuualusta ja kaikki muu romu mahtuisi rinkkaan. Hurjan surffailun jälkeen päädyin Osprey Argon 110:iin. Kaikki kama mahtuu, ja ensiköpöttelyjen perusteella en voi kuin kehua hökötystä. On niin saamarin hyvä kannettava, että parempi olisi vain ilman taakkaa kokonaan.

Palataan asiaan...

Ainiin, retkimessuilta ostimme viimein myös ne hemmetin lusikkahaarukkamysteeriot.