No niin, nyt alkoi sitten rahulia kulua. Piti ostaa se kompassi. Luin jostain, että peilikompassi olisi eniten pro, joten sellainen sitten ostoon:
http://www.suunto.com/fi/Products/Fieldcompasses/Suunto-MCB/
Tuotteesta sanottiin seuraavaa:
"Ergonomisesti suunniteltu monikäyttöinen peilikompassi, joka on sekä tarkka että kätevä käyttää. MC-sarjan peilikompassit ovat korvaamaton apu niille, jota arvostavat tarkkaa ja luotettavaa suunnan mittaamista, esimerkiksi maanmittaajille, kaivostyöläisille, arkkitehdeille, pelastuspartioille, vaeltajille, veneilijöille ja armeijalle. Erannon korjausjärjestelmä on standardi sarjan kaikissa malleissa ja on erittäin kätevä erityisesti alueilla, joissa magneettiset erot ovat suuria. Myös suunnanottoreikä auttaa tarkoissa mittauksissa. "
Eipä siis muuta kuin tarkkoja mittauksia suorittamaan...
Kompassi maksoi 30e, mutta rahaa ostoksilla meni 60e, kun impulssiostoksina tuli myös Fjällrävenin oranssi pipo ja pari laskuvarjokankaasta tehtyä ostoskassia. Lisäksi taisin tehdä ostopäätöksen Karhun eräsuksista, Kuusamon uistimen siteistä, sauvoista ja tietty monoista. Niihin rahaa mennee ainakin 300e.
Olikohan tämä nyt kuitenkaan viisas hanke...
Tilasin viikonloppuna myös fillariin asennettavan videokameran 60e ja mp3-soittimen 90 e.
Kaikkiaan rahaa on siis mennyt 410 euroa ja tuloksena on kompassi ja kamera...
maanantai 22. helmikuuta 2010
Legot kuosiin – erikoisilla aiheilla jatketaan
Blogin punainen lanka on ollut elämän tarkoitus ja uusi alku. Joten uudet hampaat varmaan etäisesti liittyvät aiheeseen.
Kävin perjantaina pitkästä aikaa hammaslääkärissä. Edellisestä kerrasta olikin jo aikaa. Se saattoi olla vuonna -95 Santahaminassa. Tuon kerran jälkeen en kokenut pakottavaa tarvetta vastaavaan käyntiin. Taisteluharjoituksessa sain takatähtäimen etuhampaaseeni. Poikkihan se keksi meni, joten veksiin jahka kasarmille päästiin takaisin. Lääkintäeverstin poran alla sieraimiini kantautui ilmiselvä grillauksen tuoksu, joka tuli omasta suustani. Kipu oli niin sietämätön, ettei tuolin käsinojakaan sitä kestänyt. Luojalle kiitos, että olin armeijassa ja minuun oli istutettu niin voimakas herran- ja sotaoikeudenpelko, etten repinyt everstiltä päätä ja pitkää pätkää selkärankaa irti paljain käsin. Parasta tietysti oli, ettei hammas edes kestänyt kuin viikon, jonka jälkeen se halkesi kahteen osaan.
Ainakin 16+1 vuoden jahkailun jälkeen henkilökohtainen assistenttini varasi minulle ajan Itäväylän hammaslääkärien pakeille. Voin suositella paikkaa lämpimästi! Mikäli kärsit hammaslääkärin pelosta varaa aika Marianna Lindbohmille. Arvata saattaa, että meikäläisenkin suussa oli kaikenlaista tehtävää, ja projekti jatkuu, mutta kokemus oli vähintäänkin miellyttävä.
Vannon, etten ole sanonut noin yhdenkään hammaslääkärikäynnin jälkeen!
Kävin perjantaina pitkästä aikaa hammaslääkärissä. Edellisestä kerrasta olikin jo aikaa. Se saattoi olla vuonna -95 Santahaminassa. Tuon kerran jälkeen en kokenut pakottavaa tarvetta vastaavaan käyntiin. Taisteluharjoituksessa sain takatähtäimen etuhampaaseeni. Poikkihan se keksi meni, joten veksiin jahka kasarmille päästiin takaisin. Lääkintäeverstin poran alla sieraimiini kantautui ilmiselvä grillauksen tuoksu, joka tuli omasta suustani. Kipu oli niin sietämätön, ettei tuolin käsinojakaan sitä kestänyt. Luojalle kiitos, että olin armeijassa ja minuun oli istutettu niin voimakas herran- ja sotaoikeudenpelko, etten repinyt everstiltä päätä ja pitkää pätkää selkärankaa irti paljain käsin. Parasta tietysti oli, ettei hammas edes kestänyt kuin viikon, jonka jälkeen se halkesi kahteen osaan.
Ainakin 16+1 vuoden jahkailun jälkeen henkilökohtainen assistenttini varasi minulle ajan Itäväylän hammaslääkärien pakeille. Voin suositella paikkaa lämpimästi! Mikäli kärsit hammaslääkärin pelosta varaa aika Marianna Lindbohmille. Arvata saattaa, että meikäläisenkin suussa oli kaikenlaista tehtävää, ja projekti jatkuu, mutta kokemus oli vähintäänkin miellyttävä.
Vannon, etten ole sanonut noin yhdenkään hammaslääkärikäynnin jälkeen!
perjantai 19. helmikuuta 2010
Tää ei nyt suju...
Yritin käydä tänää MPY:ssä ostamassa meille lusikkahaarukat, mutta pohjoisella hesperiankadulla oli kammotilanne päällä. Joku neitokainen oli myräkässä saanut autonsa poikittain, eikä päässyt eteen, eikä taakse päin. Ei muuten päässyt kukaan muukaan.
Tää ei oikein suju...
Tää ei oikein suju...
keskiviikko 17. helmikuuta 2010
Ensimmäiset hankinnat
Juhaanteron innoittama lähdin eilen piipahtamaan maanpuolustusyhtiössä pohjoisella hesperiankadulla. Aikeenani oli ostaa ihan oikeat Hackman-Sorsakosken lusikkahaarukkamysteerit. "Oikea" myyjä oli syömässä, eikä tuuraaja löytänyt kyseisiä tuotteita. Näin ollen päädyin lohdukkeeksi ostamaan merimieshenkisen villakangastakin. Salaisesta agentista löysin kahdet cargo-housut ja lumberjack-paidan/takin.
Homma ei siis edennyt yhtään.
Homma ei siis edennyt yhtään.
maanantai 15. helmikuuta 2010
Lusikkahaarukka kauniiseen käteen
Tänään ison huoltoasemakahvin äärellä tuli Kyyn kanssa puhetta matkalla tarvittavista varusteista ja niiden puutteesta. Näin nukkumattia odotellessa onkin hyvä alkaa listaamaan olemassaolevia ja vielä puuttuvia tavaroita. Tarkoitus on kasvattaa tätä listaa sitämukaa kun ideoita syntyy. Ehkäpä tämä voi toimia jonkinlaisen tarkistuslistana H-hetken koittaessa. Innolla muuten odotan parin viikon päästä olevia retkimessuja, sieltä löytynee paljon tavaraa mitä en vielä edes tiedä meidän tarvitsevan.
Olemassaolevia tarvikkeita:
Teltta, makuupussit, taskulamput, otsalamppu, polkupyörät, kerrasto, lenkkarit, pipo, hanskat, työkaluja (retkikirves, puukko, fillarinkorjausvehjeet)
Vielä hankittava:
Makuualustat, trangia, reppu, rinkka, väliasu, kuoriasu, (vaellus)kengät, fillarin korjauksessa tarvittavia tarvikkeita, ensiapuvälineitä
Tarvitaanko?:
Suunnistusvälineet maastoon (GPS, kartta, kompassi)
Listaa täydentäviä kommentteja otetaan ilomielin vastaan.
keskiviikko 10. helmikuuta 2010
Lapin laki
- ”Lapin laki tarkoittaa oman käden oikeutta. Siis, jos Suomen laki ei syystä tai toisesta miellytä, käytetään Lapissa Lapin lakia.” -
Minä pidän eläimistä. Erityisesti pidän pienistä pörröisistä eläimistä. Ihmisellä on eläimistä korostunut vastuu, koska ihminen on ylivertainen muihin eläimiin nähden ja ihmispopulaatio on pahasti ylikorostunut. Ihminen on ravintoketjun huipulla. Ihminen on peto. Ihminen on ainoa peto, joka on alistanut laumoittain eläimiä vain omaksi ravinnokseen. Niitä kasvatetaan vain, jotta ne voitaisiin tappaa ja syödä. En ole ihan varma pidänkö ihmisistä.
En tiedä miten järkevää on kirjoittaa seuraavaa tekstiä blogiin, joka käsittelee tulevaa matkaa Lappiin, poronhoitoalueelle, poromiesten joukkoon, mutta en voi mieltäni malttaa.
Minua itketti, yrjötti ja ennen kaikkea vitutti. Vituttaa muuten edelleen! Kuuntelin tänään YLE Puheesta Kirsi Virtasen kolumnin ” Eläinten raakaa salametsästystä Lapissa”. Oikeasti kolumnin nimi olisi pitänyt olla ”Petojen tappaminen kiduttamalla Lapissa poromiesten toimesta”. Voitte kuunnella kolumnin seuraavasta linkistä:
http://areena.yle.fi/ohjelma/2b7c59c3988f23b022a3eeb8eaf42f78
tai lukea Kirsi Virtasen blogin:
http://blogit.yleradio1.yle.fi/kirsivirtanen
Suurpedot ovat aina olleet sydäntäni lähellä. Sen tietää jokainen, joka on ollut kanssani saunassa. Olen todella pöyristynyt niiden salakaadoista. On yksi asia salakaataa eläimiä. Kokonaan toinen asia on tappaa eläimiä ajamalla moottorikelkalla niiden yli. Mutta kaikkein sairainta on ajaa puolustuskyvytöntä eläintä moottorikelkalla takaa ja juoksuttaa se puolikuoliaaksi, kunnes se oksentaa verta ja sen jälkeen tappaa puolustuskyvytön eläin erityistä julmuutta osoittaen, esimerkiksi hukuttamalla elävältä. Olenko ainoa, joka tuntee puhdasta raivoa ajatellessaan asiaa. Pahinta on, että tunnen voimattomuutta. Mitä minä asialle voin tehdä, vaikka kuinka vituttaisi? Voinko minä käyttää Lapin lakia?
Susia on Suomessa 200-250 yksilöä
Ahmoja on noin 150 yksilöä
Poronhoitoalue alkaa Oulusta pohjoiseen. Poronhoitoalue on noin puolet suomesta. Poroja PORONHOITOALUEELLA on yli 200 000 tuhatta. On vaikeaa sanoa kuinka paljon yli, koska Lapissa on Lapin laki. Kannattaa huomata, että esimerkiksi hirviä on KOKO SUOMESSA vain noin 170 000. Porojen pito on luvanvaraista toimintaa ja jokaisella paliskunnalla on oikeus pitää tietty määrä poroja. Lapin laki kuitenkin luvan Lappalaisille pitää juuri niin paljon poroja kuin huvittaa. Kuuleman mukaan aika montaa poromiestä huvittaa pitää useampia poroja kuin paliskunnalle on luvattu. Porot saavat vapaasti laiduntaa poronhoitoalueella, joka siis on toinen puoli Suomea. Poromiehelle on siis aivan sama onko hänellä 10, 100, 1000 vai 10 000 poroa. …aivan sama noin menopuolella. Tulopuolella se ei enää olekaan aivan sama. Poron lihaa myydään pimeästi Helsinkiä myöten. Minullekin on tarjottu poron lihaa ilman kuittia. Poromiesten pakkaset ovat pullollaan pimeää lihaa. Kuitilla myydään vain luvalliset porot. Huonokuntoisten porojen annetaan laiduntaa autoteiden lähellä. Jokainen, noin 4000 poroa vuodessa, auton alle jäänyt poro korvataan poroisännälle tai paliskunnalle täysimääräisesti. Myös jokainen pedon suuhun joutunut poro, noin 3000 poroa vuodessa, korvataan samoin. Korvauksia maksetaan yhteensä noin 7 miljoonaa euroa vuodessa, eli 1000 euroa poroa kohti. Lisäksi porotaloutta tuetaan maataloustuin vuosittain noin 12 prosentilla porotalouden arvosta.
Poronhoitoalueen laajuus on 122 891 neliökilometriä eli noin 36 prosenttia Suomen maapinta-alasta. Tällä alueella on arvioitu olevan 30-40 sutta. Määrä vaihtelee, sillä Venäjän ja Ruotsin välillä on jonkin verran muuttoliikettä. Nyt poronhoitoalueelle on annettu 28 kaatolupaa. Tämä tarkoittaa miltei kaikkia poronhoitoalueen susia.
Lappi on maaperältään karu ja kitukasvuinen. Siellä kasvaa lähinnä jäkälää ja vaivaiskoivua. Molemmat kasvavat valtavan hitaasti. Tämä tietysti johtuu pitkästä talvesta. Yli 200 000 poroa ovat kalunneet jäkälät joiltakin alueilta miltei loppuun. Alueiden palautuminen kestää pitkään. Ylilaiduntamisesta ja jäkälän vähyydestä johtuen porot syövät paikallisten viljelijöiden pelloilla. Lisäksi poroille viedään rehua ja heinää metsään ja luonnonpuistoihin. Poron lihaa usein markkinoidaan alkuperäisenä ja luomuna ja vaikkaminä. Miten luomua se on, jos poroja jokatapauksessa ruokitaan rehulla?
Vetoan teihin.
1. Boikotoikaa poron lihaa ja porotuotteita.
2. Menkää osoitteeseen:
http://action.peta.org.uk/ea-campaign/clientcampaign.do?ea.campaign.id=5215&ea.client.id=5&c=pukfpaa
Kirjoittakaa mielipiteenne tilanteesta ja pyytäkää kaikkia ystäviänne tekemään samoin ja ystävienne ystäviä. Erityisesti, jos ystävänne ovat ulkomaalaisia. Sivulla on valmiskirje, jonka voi vain allekirjoittaa, mutta tehokkainta on kertoa asia omin sanoin. Kirje lähetetään Suomen matkailunedistämiskeskukseen. Toive on, että MEK ryhtyisi toimenpiteisiin suojellakseen Suomen suurpetoja. Matkailu on Lapin tärkein elinkeino.
Kerron miksi teidän tulisi kirjoittaa.
1. Ensinnäkin puhtaasti inhimillisistä syistä. Nykyinen meno ei sovi sivistyneeseen yhteiskuntaan, minkä toivon Lapinkin olevan.
2. Toinen syy on kaupallinen. Kuka haluaa nähdä joulupukin. Haloo, vittu ketä kiinnostaa. Kuka haluaa nähdä poron? Yhden ehkä joo, mutta ihan yhtä hyvin voisin kysyä, että kuka haluaa nähdä lehmän. Kuka haluaa matkustaa Afrikkaan? Ainakin minä. Miksi? Useimmat varmaankin haluaisivat nähdä leijonan, hyeenan tai gepardin. Se olisi hienoa! Se olisi hienoa vielä seuraavanakin päivänä ja sitä seuraavana. Joko hoksaatte mitä tarkoitan?
Lappi tulisi palauttaa luonnonparatiisiksi, jollainen se on ollut ja osittain vieläkin on. Myös suurpetojen tulisi sinne mahtua. Ainakaan omaa retkeilyäni siellä se ei vähentäisi, pikemminkin päinvastoin. Ulkomaisille turisteille voitaisiin järjestää villieläinsafareja, joilla olisi mahdollista nähdä ahmoja, susia ja karhuja. SE olisi vetovoimatekijä! …,eikä mikään vitun joulupukki.
http://yle.fi/alueet/lappi/2010/02/raakatyn_ahman_taposta_sakkoja_1433288.html?origin=rss
http://yle.fi/alueet/lappi/article1375556.ece
http://www.lapinkansa.fi/cs/Satellite/Lappi/1194634807680/artikkeli/epailtyja+ei+tuomittu+ahman+taposta.html
http://www.kaleva.fi/uutiset/Poromiehille-sakkoja-ahman-taposta/838444
http://www.poliisi.fi/poliisi/lappi/home.nsf/webprint/403EDAA3EE1DB41DC2257593003B8FE2?OpenDocument
http://www.mtv3.fi/uutiset/arkisto.shtml/arkistot/kotimaa/2006/03/434199
LISÄYS:
Ohessa kirje, jonka voit kopioida ja lähettää ystäville ympäri maailmaa:
Dear friend,
Please read this. It will only take two minutes of your time.
Have you heard of Law of Lapland?
Law of Lapland means, that people in Lapland think they have right to do what ever they want, if they feel like it.
Wolfs and wolverines have found out meaning of law of Lapland in Finland. There are around 200-250 wolfs and around 150 wolverines left in whole of Finland. They are carnivores and they do kill prey in the nature. People in Lapland have started to kill them, because from time to time they kill and eat reindeers (Lappish cows). There are over 200 000 reindeers in Lapland and that is a lot.
That is not enough. Wolfs and wolverines are killed by showing extreme cruelty. Animals are hunted down by using snowmobiles. When the animal does not have stamina to run anymore and is puking blood. People will torture animal to its death, for example drowning the animal alive. You can see picture of the wolf, who found her destiny this way here (watch out, it is not pretty): http://blogit.yleradio1.yle.fi/kirsivirtanen
Wolfs name was Milla. She had a tracking collar, which was placed by the scientists. Milla and her husband were found bound with ropes and drowned alive in the river at the same spot.
It is a Finnish website, but google translator does pretty good job on it. For my Finnish friends, please listen column of Kirsi Virtanen to get a good understanding of the sickness of these people:
http://areena.yle.fi/ohjelma/2b7c59c3988f23b022a3eeb8eaf42f78
I ask you to act.
1. Do not buy Finnish reindeer meat.
2. Do not travel to Lapland. Traveling is the most important industry of Lapland.
3. Please go to the following webpage:
http://action.peta.org.uk/ea-campaign/clientcampaign.do?ea.campaign.id=5215&ea.client.id=5&c=pukfpaa
and give your opinion about the subject and tell what you are going to do about it. You can just sign the letter and send it, but more effective is to use your own words. Your opinion will be sent Finnish governments office of travelling. They will act, if sufficient number of people every where in the world act and tell their opinion. You do not have to be vegetarian to act. I am not.
4. Tell your friends. Please.
Thank you in advance,
Minä pidän eläimistä. Erityisesti pidän pienistä pörröisistä eläimistä. Ihmisellä on eläimistä korostunut vastuu, koska ihminen on ylivertainen muihin eläimiin nähden ja ihmispopulaatio on pahasti ylikorostunut. Ihminen on ravintoketjun huipulla. Ihminen on peto. Ihminen on ainoa peto, joka on alistanut laumoittain eläimiä vain omaksi ravinnokseen. Niitä kasvatetaan vain, jotta ne voitaisiin tappaa ja syödä. En ole ihan varma pidänkö ihmisistä.
En tiedä miten järkevää on kirjoittaa seuraavaa tekstiä blogiin, joka käsittelee tulevaa matkaa Lappiin, poronhoitoalueelle, poromiesten joukkoon, mutta en voi mieltäni malttaa.
Minua itketti, yrjötti ja ennen kaikkea vitutti. Vituttaa muuten edelleen! Kuuntelin tänään YLE Puheesta Kirsi Virtasen kolumnin ” Eläinten raakaa salametsästystä Lapissa”. Oikeasti kolumnin nimi olisi pitänyt olla ”Petojen tappaminen kiduttamalla Lapissa poromiesten toimesta”. Voitte kuunnella kolumnin seuraavasta linkistä:
http://areena.yle.fi/ohjelma/2b7c59c3988f23b022a3eeb8eaf42f78
tai lukea Kirsi Virtasen blogin:
http://blogit.yleradio1.yle.fi/kirsivirtanen
Suurpedot ovat aina olleet sydäntäni lähellä. Sen tietää jokainen, joka on ollut kanssani saunassa. Olen todella pöyristynyt niiden salakaadoista. On yksi asia salakaataa eläimiä. Kokonaan toinen asia on tappaa eläimiä ajamalla moottorikelkalla niiden yli. Mutta kaikkein sairainta on ajaa puolustuskyvytöntä eläintä moottorikelkalla takaa ja juoksuttaa se puolikuoliaaksi, kunnes se oksentaa verta ja sen jälkeen tappaa puolustuskyvytön eläin erityistä julmuutta osoittaen, esimerkiksi hukuttamalla elävältä. Olenko ainoa, joka tuntee puhdasta raivoa ajatellessaan asiaa. Pahinta on, että tunnen voimattomuutta. Mitä minä asialle voin tehdä, vaikka kuinka vituttaisi? Voinko minä käyttää Lapin lakia?
Susia on Suomessa 200-250 yksilöä
Ahmoja on noin 150 yksilöä
Poronhoitoalue alkaa Oulusta pohjoiseen. Poronhoitoalue on noin puolet suomesta. Poroja PORONHOITOALUEELLA on yli 200 000 tuhatta. On vaikeaa sanoa kuinka paljon yli, koska Lapissa on Lapin laki. Kannattaa huomata, että esimerkiksi hirviä on KOKO SUOMESSA vain noin 170 000. Porojen pito on luvanvaraista toimintaa ja jokaisella paliskunnalla on oikeus pitää tietty määrä poroja. Lapin laki kuitenkin luvan Lappalaisille pitää juuri niin paljon poroja kuin huvittaa. Kuuleman mukaan aika montaa poromiestä huvittaa pitää useampia poroja kuin paliskunnalle on luvattu. Porot saavat vapaasti laiduntaa poronhoitoalueella, joka siis on toinen puoli Suomea. Poromiehelle on siis aivan sama onko hänellä 10, 100, 1000 vai 10 000 poroa. …aivan sama noin menopuolella. Tulopuolella se ei enää olekaan aivan sama. Poron lihaa myydään pimeästi Helsinkiä myöten. Minullekin on tarjottu poron lihaa ilman kuittia. Poromiesten pakkaset ovat pullollaan pimeää lihaa. Kuitilla myydään vain luvalliset porot. Huonokuntoisten porojen annetaan laiduntaa autoteiden lähellä. Jokainen, noin 4000 poroa vuodessa, auton alle jäänyt poro korvataan poroisännälle tai paliskunnalle täysimääräisesti. Myös jokainen pedon suuhun joutunut poro, noin 3000 poroa vuodessa, korvataan samoin. Korvauksia maksetaan yhteensä noin 7 miljoonaa euroa vuodessa, eli 1000 euroa poroa kohti. Lisäksi porotaloutta tuetaan maataloustuin vuosittain noin 12 prosentilla porotalouden arvosta.
Poronhoitoalueen laajuus on 122 891 neliökilometriä eli noin 36 prosenttia Suomen maapinta-alasta. Tällä alueella on arvioitu olevan 30-40 sutta. Määrä vaihtelee, sillä Venäjän ja Ruotsin välillä on jonkin verran muuttoliikettä. Nyt poronhoitoalueelle on annettu 28 kaatolupaa. Tämä tarkoittaa miltei kaikkia poronhoitoalueen susia.
Lappi on maaperältään karu ja kitukasvuinen. Siellä kasvaa lähinnä jäkälää ja vaivaiskoivua. Molemmat kasvavat valtavan hitaasti. Tämä tietysti johtuu pitkästä talvesta. Yli 200 000 poroa ovat kalunneet jäkälät joiltakin alueilta miltei loppuun. Alueiden palautuminen kestää pitkään. Ylilaiduntamisesta ja jäkälän vähyydestä johtuen porot syövät paikallisten viljelijöiden pelloilla. Lisäksi poroille viedään rehua ja heinää metsään ja luonnonpuistoihin. Poron lihaa usein markkinoidaan alkuperäisenä ja luomuna ja vaikkaminä. Miten luomua se on, jos poroja jokatapauksessa ruokitaan rehulla?
Vetoan teihin.
1. Boikotoikaa poron lihaa ja porotuotteita.
2. Menkää osoitteeseen:
http://action.peta.org.uk/ea-campaign/clientcampaign.do?ea.campaign.id=5215&ea.client.id=5&c=pukfpaa
Kirjoittakaa mielipiteenne tilanteesta ja pyytäkää kaikkia ystäviänne tekemään samoin ja ystävienne ystäviä. Erityisesti, jos ystävänne ovat ulkomaalaisia. Sivulla on valmiskirje, jonka voi vain allekirjoittaa, mutta tehokkainta on kertoa asia omin sanoin. Kirje lähetetään Suomen matkailunedistämiskeskukseen. Toive on, että MEK ryhtyisi toimenpiteisiin suojellakseen Suomen suurpetoja. Matkailu on Lapin tärkein elinkeino.
Kerron miksi teidän tulisi kirjoittaa.
1. Ensinnäkin puhtaasti inhimillisistä syistä. Nykyinen meno ei sovi sivistyneeseen yhteiskuntaan, minkä toivon Lapinkin olevan.
2. Toinen syy on kaupallinen. Kuka haluaa nähdä joulupukin. Haloo, vittu ketä kiinnostaa. Kuka haluaa nähdä poron? Yhden ehkä joo, mutta ihan yhtä hyvin voisin kysyä, että kuka haluaa nähdä lehmän. Kuka haluaa matkustaa Afrikkaan? Ainakin minä. Miksi? Useimmat varmaankin haluaisivat nähdä leijonan, hyeenan tai gepardin. Se olisi hienoa! Se olisi hienoa vielä seuraavanakin päivänä ja sitä seuraavana. Joko hoksaatte mitä tarkoitan?
Lappi tulisi palauttaa luonnonparatiisiksi, jollainen se on ollut ja osittain vieläkin on. Myös suurpetojen tulisi sinne mahtua. Ainakaan omaa retkeilyäni siellä se ei vähentäisi, pikemminkin päinvastoin. Ulkomaisille turisteille voitaisiin järjestää villieläinsafareja, joilla olisi mahdollista nähdä ahmoja, susia ja karhuja. SE olisi vetovoimatekijä! …,eikä mikään vitun joulupukki.
http://yle.fi/alueet/lappi/2010/02/raakatyn_ahman_taposta_sakkoja_1433288.html?origin=rss
http://yle.fi/alueet/lappi/article1375556.ece
http://www.lapinkansa.fi/cs/Satellite/Lappi/1194634807680/artikkeli/epailtyja+ei+tuomittu+ahman+taposta.html
http://www.kaleva.fi/uutiset/Poromiehille-sakkoja-ahman-taposta/838444
http://www.poliisi.fi/poliisi/lappi/home.nsf/webprint/403EDAA3EE1DB41DC2257593003B8FE2?OpenDocument
http://www.mtv3.fi/uutiset/arkisto.shtml/arkistot/kotimaa/2006/03/434199
LISÄYS:
Ohessa kirje, jonka voit kopioida ja lähettää ystäville ympäri maailmaa:
Dear friend,
Please read this. It will only take two minutes of your time.
Have you heard of Law of Lapland?
Law of Lapland means, that people in Lapland think they have right to do what ever they want, if they feel like it.
Wolfs and wolverines have found out meaning of law of Lapland in Finland. There are around 200-250 wolfs and around 150 wolverines left in whole of Finland. They are carnivores and they do kill prey in the nature. People in Lapland have started to kill them, because from time to time they kill and eat reindeers (Lappish cows). There are over 200 000 reindeers in Lapland and that is a lot.
That is not enough. Wolfs and wolverines are killed by showing extreme cruelty. Animals are hunted down by using snowmobiles. When the animal does not have stamina to run anymore and is puking blood. People will torture animal to its death, for example drowning the animal alive. You can see picture of the wolf, who found her destiny this way here (watch out, it is not pretty): http://blogit.yleradio1.yle.fi/kirsivirtanen
Wolfs name was Milla. She had a tracking collar, which was placed by the scientists. Milla and her husband were found bound with ropes and drowned alive in the river at the same spot.
It is a Finnish website, but google translator does pretty good job on it. For my Finnish friends, please listen column of Kirsi Virtanen to get a good understanding of the sickness of these people:
http://areena.yle.fi/ohjelma/2b7c59c3988f23b022a3eeb8eaf42f78
I ask you to act.
1. Do not buy Finnish reindeer meat.
2. Do not travel to Lapland. Traveling is the most important industry of Lapland.
3. Please go to the following webpage:
http://action.peta.org.uk/ea-campaign/clientcampaign.do?ea.campaign.id=5215&ea.client.id=5&c=pukfpaa
and give your opinion about the subject and tell what you are going to do about it. You can just sign the letter and send it, but more effective is to use your own words. Your opinion will be sent Finnish governments office of travelling. They will act, if sufficient number of people every where in the world act and tell their opinion. You do not have to be vegetarian to act. I am not.
4. Tell your friends. Please.
Thank you in advance,
sunnuntai 7. helmikuuta 2010
Odotuksen tunnelmia
Jäämerelle ja takaisin. Se oli alkuperäinen suunnitelma. Jossain vaiheessa soppaan sitten lisättiin polkupyörät ja niillä ajettavat maastolenkit. Sinäänsä pyörien lisääminen on ainoastaan positiivinen ja enemmän elämyksiä tuova osa reissua, mutta järkikin sanoo, että maastossa pyöräilyä pitää harjoitella tulevana kesänä reilusti. Viime kesänä pyöräni mittariin tuli hieman yli 3000 km, mutta niistä ehkä 1 % on ajettu muualla kuin maantiellä tai kaupungissa.
Pyöräilytreenin lisäksi pitää tarkkaan miettiä miten matkaan pitää varustautua. Tavoitteena on yöpyä osa ajasta maastossa, joten teltta, makuupussit ja ruoantekovarustus pitää olla kunnossa. Vaatetusta valittaessa pitää myös varautua niin pakkaseen kuin helteeseenkin. Taidan kevään aikana turvautua Partiovarusteen asiantuntevan henkilökunnan tietotaitoon.
Kolmas osa valmistautumista on henkilökohtainen suosikkini. Vihdoin on hyvä syy päästää sisäinen nörtti taas valloilleen ja hankkia kaikenlaista kiehtovaa elektroniikkaan matkan tallentamiseen ja matkalla viihtymiseen. Matkaan tarvitaan ainakin navigaattori 3G miniläppäri, järjestelmäkamera, videokamera, radiopuhelimet, kypäräkamerat ja ties vielä mitä muuta. Emmeköhän me saa kahdestaan Mikon perhefarmari hyvinkin täyteen tavaraa.
Mutta mitä fiiliksiä matkaan lähtö aiheuttaa näin reilut puoli vuotta ennen starttia? Innolla odotan ainakin upeita maisemia Suomen kesässä, tyhjiä teitä, Etelän miehelle erikoista maastoa, Kyyn kanssa rakennettuja maailmanvalloitussuunnitelmia ja uskomattoman hiljaisia ja pimeitä öitä luonnon keskellä.
perjantai 5. helmikuuta 2010
Jäniksen viikko - onpa ihmeellinen nimi blogille.
Selvitettäköön sitä hieman.
Jäniksen viikko on suora varkaus, ei siis lainaus, Arto Paasilinnan romaanista: ”Jäniksen vuosi”, josta Risto Jarva teki elokuvaversion.
Kirja on vuodelta 1975, kuten on Mikko Kyykin. Tuo kyseinen vuosi oli Jäniksen vuosi. Kiinalaisen horoskoopin mukaan Mikko on siis vuosimerkiltään jänis (Juha on vuohi, vaikka Mikko häntä joskus apinaksi kutsuukin). Mikko Kyy on syntynyt toukokuussa, joten on siis kuukausieläimeltään yllättäen käärme. ...kas, kas...
Jänis: Jäniksen merkin alla syntynyt on ulkoiselta olemukseltaan harmoninen (ehkä pikemmin aerodynaaminen toim. huom.), suojelee järkähtämättä läheisiään ja omaa diplomaattisen neuvottelijan kyvyt. Älykkään Jäniksen muita ominaisuuksia ovat ahkeruus, järjestelykyky (vaan ei järjestelmällisyys toim. huom.), mukavuudenhalu sekä tietojen ja taitojen kehittäminen. Rakkaudessa hän on tahdikas kumppani, tunteellinen rakastettu ja järjestystä kaipaava koti-ihminen.Kuuluisia Jäniksiä: : Ingrid Bergman, Fidel Castro, Marie Curie, Albert Einstein, Tiger Woods, Michael Jordan, Orson Welles, J.R.R. Tolkien, Edith Piaf.
Käärme:Liukas Käärme on viisas neuvonantaja, intuitiivinen lumoaja ja diplomaattinen neuvottelija, joka pitää mielenkiintoisista keskusteluista. Hän on vastustamaton ja viehättävä ystävä, suosiollinen vieras ja houkutteleva kumppani (se on varmaan joku toinen käärme toim. huom.). Käärme etsii turvallisuutta ja on itsekkin huolehtiva ja suojeleva ystävä.Kuuluisia Käärmeitä: : Muhammad Ali, Mahatma Gandhi, J.F. Kennedy, Mao Tse-tung, Brahms, Franz Schubert, Virginia Woolf, Casanova, Howard Hughes, Henri Matisse, Alfred Nobel, Pablo Picasso, Jean-Paul Sartre.
Ei hassumpaa. Nämä ominaisuudet kuvannevat Herra Kyytä kohtuullisen tarkasti. Negatiiviset puolet selvinnevät tulevissa kirjoituksissa.
Palataanpa takaisin päiväjärjestykseen...
Arto Paasilinnan tarina kertoo turhautuneesta ja loppuun poltetusta (mainos)toimittaja Kaarlo Vatasesta. Ystävänsä kanssa he kolhaisevat työmatkallaan jäniksen poikasta autolla. Vatanen syöksyy metsään vammautunutta jänistä etsimään, löytää sen, eikä haluakaan enää palata autolle. Hän päättää heittää hyvästit entiselle elämälleen ja siitä alkaa seikkailu ympäri Suomea jäniksen kanssa. Tarina on humoristinen, mutta pääsääntöisesti haikean surullinen. Vaikka Jäniksen vuosi on sattumalta tehty 1975, viittaa kirjan nimi kuitenkin enemmän tarinaan. Kyseessä on Vatasen vuosi jäniksenä. Vuosi, jolloin ei murehdita laskuista, puhelimista, eikä mistään muustakaan. Taakse jäävät niin työtoverit ja pomo kuin vaimo ja koti. Vatanen lähtee metsään etsimään yksinkertaisempaa olemassaoloa ja kosketusta kadonneeseen itseensä. Tärkeintä on kahden kaveruksen yhdessäolo mm. Lapin kairoissa ja autiotuvissa.
Jos siis olette lukeneet blogin ensimmäisen kirjoituksen ja nyt tämän kirjoituksen, luulisi blogin etymologian olevan nyt kohtuullisen selvän.
Selvitettäköön sitä hieman.
Jäniksen viikko on suora varkaus, ei siis lainaus, Arto Paasilinnan romaanista: ”Jäniksen vuosi”, josta Risto Jarva teki elokuvaversion.
Kirja on vuodelta 1975, kuten on Mikko Kyykin. Tuo kyseinen vuosi oli Jäniksen vuosi. Kiinalaisen horoskoopin mukaan Mikko on siis vuosimerkiltään jänis (Juha on vuohi, vaikka Mikko häntä joskus apinaksi kutsuukin). Mikko Kyy on syntynyt toukokuussa, joten on siis kuukausieläimeltään yllättäen käärme. ...kas, kas...
Jänis: Jäniksen merkin alla syntynyt on ulkoiselta olemukseltaan harmoninen (ehkä pikemmin aerodynaaminen toim. huom.), suojelee järkähtämättä läheisiään ja omaa diplomaattisen neuvottelijan kyvyt. Älykkään Jäniksen muita ominaisuuksia ovat ahkeruus, järjestelykyky (vaan ei järjestelmällisyys toim. huom.), mukavuudenhalu sekä tietojen ja taitojen kehittäminen. Rakkaudessa hän on tahdikas kumppani, tunteellinen rakastettu ja järjestystä kaipaava koti-ihminen.Kuuluisia Jäniksiä: : Ingrid Bergman, Fidel Castro, Marie Curie, Albert Einstein, Tiger Woods, Michael Jordan, Orson Welles, J.R.R. Tolkien, Edith Piaf.
Käärme:Liukas Käärme on viisas neuvonantaja, intuitiivinen lumoaja ja diplomaattinen neuvottelija, joka pitää mielenkiintoisista keskusteluista. Hän on vastustamaton ja viehättävä ystävä, suosiollinen vieras ja houkutteleva kumppani (se on varmaan joku toinen käärme toim. huom.). Käärme etsii turvallisuutta ja on itsekkin huolehtiva ja suojeleva ystävä.Kuuluisia Käärmeitä: : Muhammad Ali, Mahatma Gandhi, J.F. Kennedy, Mao Tse-tung, Brahms, Franz Schubert, Virginia Woolf, Casanova, Howard Hughes, Henri Matisse, Alfred Nobel, Pablo Picasso, Jean-Paul Sartre.
Ei hassumpaa. Nämä ominaisuudet kuvannevat Herra Kyytä kohtuullisen tarkasti. Negatiiviset puolet selvinnevät tulevissa kirjoituksissa.
Palataanpa takaisin päiväjärjestykseen...
Arto Paasilinnan tarina kertoo turhautuneesta ja loppuun poltetusta (mainos)toimittaja Kaarlo Vatasesta. Ystävänsä kanssa he kolhaisevat työmatkallaan jäniksen poikasta autolla. Vatanen syöksyy metsään vammautunutta jänistä etsimään, löytää sen, eikä haluakaan enää palata autolle. Hän päättää heittää hyvästit entiselle elämälleen ja siitä alkaa seikkailu ympäri Suomea jäniksen kanssa. Tarina on humoristinen, mutta pääsääntöisesti haikean surullinen. Vaikka Jäniksen vuosi on sattumalta tehty 1975, viittaa kirjan nimi kuitenkin enemmän tarinaan. Kyseessä on Vatasen vuosi jäniksenä. Vuosi, jolloin ei murehdita laskuista, puhelimista, eikä mistään muustakaan. Taakse jäävät niin työtoverit ja pomo kuin vaimo ja koti. Vatanen lähtee metsään etsimään yksinkertaisempaa olemassaoloa ja kosketusta kadonneeseen itseensä. Tärkeintä on kahden kaveruksen yhdessäolo mm. Lapin kairoissa ja autiotuvissa.
Jos siis olette lukeneet blogin ensimmäisen kirjoituksen ja nyt tämän kirjoituksen, luulisi blogin etymologian olevan nyt kohtuullisen selvän.
torstai 4. helmikuuta 2010
Jäniksen viikko
Sanotaan, että kirjoittamisessa vaikeaa ovat aloitus, keskikohta ja lopetus. Sama pätee kai kaikkeen tekemiseen. Ensin on vaikeaa keksiä, että mitähän tekisi ja miten sen aloittaisi. Jos kirjoittamisen tavoiteena on lukijan kiinnostuksen ylläpitäminen, aiheuttaa se lisähaasteita. Monessa muussa tekemisessä tarvitsee murehtia lähinnä omasta kiinnostuksestaan...
Oli synkkä ja myrskyinen yö...
Itse asiassa taisi kuitenkin olla ihan tavallinen talvinen päivä. Mietimme elämän tarkoitusta ja erityisesti sen tarkoituksenmukaisuutta. Alkoholilla ei tällä kertaa ollut osuutta asiaan. Olemme molemmat yli kolmekymmentä, vaan alle neljäkymmentävuotiaita, ja molempien elämä on vähinerin alkanut tuntua pieleen menneeltä rottakokeelta. Juoksupyörä on sama joka ikinen päivä ja viime aikoina on tullut monesti mieleen, että sen laakerin olisi jonkun hyvä rasvata. Joku ehkä ymmärtää, mitä yritän sanoa. Jokainen päivä oli samanlainen ja työpäivän ainoat "piristykset" olivat jatkuvat tulipalojen sammuttelut, joita kollegat ja yhteistyökumppanit tuntuivat sytyttelevän aivan tahallaan. Elämästä puuttui jotain. ...ihan selvästi.
Joku ilkeämielinen voi nyt ajatella, että pojilla iski keski-iänkriisi. Se voi pitää paikkansa, mutta se, että pahalle ololle antaa nimen, ei poista pahaa oloa.
Keskustelimme pitkään. Lopulta tulimme seuraavaan tulokseen: ”Jos elämästä puuttuu tarkoitus ja tavoite, tulisi sellaiset keksiä”. Olemme molemmat naimisissa, joten Max Mosley –henkiset natsihuorajuhlat Tallinnassa eivät tulleet kyseeseen. Toisaalta sellaisiin valmistautuminen ja harjoitteleminen olisi saattanut herättää kotoväessä kiusallisia kysymyksiä. Eikä se kuitenkaan ollut ihan sitä, mitä kaipaisimme. Halusimmehan edes hetkeksi vielä ulos häkistä, ulos laboratoriosta, sammuttaa kännykkä, unohtaa sähköpostit, tuntea auringon lämpö kasvoilla ja tuulen jo ohenneilla otsasuortuvilla, mutta ennen kaikkea, vielä kerran, edes hetken, tuntea vapautta, jollaista joskus koulupoikana kesälomalla kykeni tuntemaan, kun mihinkään ei ollut kiire, ja jokaisen sekunnin pystyi aistimaan ja elämään siinä hetkessä.
Me molemmat olimme eläneet melko kovaa ja tavoitteellisesti työelämässä, ainakin ajoittain loppuunpalamisen kynnyksellä keikkuen. Toisaalta molemmilla oli taustaa urheilun saralla. Sitä aikaa muistelimme kaiholla. Urheilu on projektiluontoista. Se alkaa ja se loppuu. Siinä joko voittaa tai häviää. Voiton jälkeen ryypätään ja aloitetaan valmistautuminen seuraavaan kauteen. Häviön jälkeen ryypätään ja aloitetaan valmistautuminen seuraavaan kauteen. Työelämässä ei ole selkeää alkua, eikä loppua. Useita projekteja pidetään käynnissä samanaikaisesti. Painetta kasvatetaan tasaisesti, kunnes tekijä ei enää jaksa. Työssä ei ole alkua, eikä loppua. Se on vain loputon rottakoe... Meidän molempien mielestä ihminen on luotu projektiluontoisuuteen. Tutustukaapa vaikka metsästykseen tai sitä seuranneeseen maanviljelyyn. Molemmat ovat projektiluontoisia. Asialliset hommat hoidetaan, mutta muuten ollaan kuin Ellun kanat.
Näiden päätelmien jälkeen tulimme tulokseen, jossa rottakokeen rinnalle otetaan projekti. Päivittäisellä tasolla parhaimmillaan se voisi tasoittaa olotilaa miinuksen puolelta lähelle nollaa, mutta palkintona lopussa olisi hetki lapsuuden vapautta ilman siteitä, joka voisi ainakin hetkellisesti nostaa tunnelman positiiviselle puolelle.
Teimme suunnitelman. Halusimme Lapin maisemiin. Halusimme sinne lopuksi ikäämme, mutta valitettavasti meillä olisi aikaa vain viikko. Halusimme viikossa nähdä mahdollisimman paljon Suomea, joten päätimme, että päätimme, että maastopyörät otetaan mukaan. Tämä kaikki siis tulisi tapahtumaan heinäkuussa. ...aivan.
Päätettyämme maastopyörien mukaanotosta, ryhdyimme etsimään erilaisia reittivaihtoehtoja, jotka sopisivat konseptiin. Monta iltaa interwebiä kahlattuamme uskoimme löytäneemme paikat, joissa maastopyörillä olisi mahdollista ajaa kaukana asutuksesta. Viikko alkoi tuntua tavattoman lyhyeltä ajalta suoritukseen. Vaikka karsimme alkuperäistä reittiä, jonka ensimmäinen pysähdys olisi ollut Kalajoella, ei siitä suurta apua ollut. Ehkä alkuperäinen idea oli jo vesittynyt, kun lomallakin pitäisi taas ns. suorittaa. Paikat webissä näyttivät kuitenkin niin upeilta, että päätimme yrittää. Tämä kuitenkin tarkoittaisi ensimmäisenä ja viimeisenä päivänä melkoista moottorimarssia.
Huomasimme myös, että heinäkuu ei taatusti olisi mitenkään optimaalisin kuukausi Lapissa. Siellä olisi liian märkää ja/tai hyttyset ja mäkärät söisivät meidät hengiltä. Mietitäänpä ajankohtaa uudelleen.
Urheiluajoista oli oli molemmilla jo hieman aikaa, eikä jänkhällä ole vanhoista meriiteistä mitään hyötyä, joten treenaaminen olisi aloitettava heti, jottei reissusta tulisi täysin epäinhimillinen. Lisäksi treenaaminen on osa projektia.
Päätimme myös dokumentoida projektimme kirjallisesti ja kuvallisesti. Tässä kohtaa viimeistään lienee aika pyytää anteeksi vanhoilta äidinkielenopettajiltamme. Anteeksi.
Oli synkkä ja myrskyinen yö...
Itse asiassa taisi kuitenkin olla ihan tavallinen talvinen päivä. Mietimme elämän tarkoitusta ja erityisesti sen tarkoituksenmukaisuutta. Alkoholilla ei tällä kertaa ollut osuutta asiaan. Olemme molemmat yli kolmekymmentä, vaan alle neljäkymmentävuotiaita, ja molempien elämä on vähinerin alkanut tuntua pieleen menneeltä rottakokeelta. Juoksupyörä on sama joka ikinen päivä ja viime aikoina on tullut monesti mieleen, että sen laakerin olisi jonkun hyvä rasvata. Joku ehkä ymmärtää, mitä yritän sanoa. Jokainen päivä oli samanlainen ja työpäivän ainoat "piristykset" olivat jatkuvat tulipalojen sammuttelut, joita kollegat ja yhteistyökumppanit tuntuivat sytyttelevän aivan tahallaan. Elämästä puuttui jotain. ...ihan selvästi.
Joku ilkeämielinen voi nyt ajatella, että pojilla iski keski-iänkriisi. Se voi pitää paikkansa, mutta se, että pahalle ololle antaa nimen, ei poista pahaa oloa.
Keskustelimme pitkään. Lopulta tulimme seuraavaan tulokseen: ”Jos elämästä puuttuu tarkoitus ja tavoite, tulisi sellaiset keksiä”. Olemme molemmat naimisissa, joten Max Mosley –henkiset natsihuorajuhlat Tallinnassa eivät tulleet kyseeseen. Toisaalta sellaisiin valmistautuminen ja harjoitteleminen olisi saattanut herättää kotoväessä kiusallisia kysymyksiä. Eikä se kuitenkaan ollut ihan sitä, mitä kaipaisimme. Halusimmehan edes hetkeksi vielä ulos häkistä, ulos laboratoriosta, sammuttaa kännykkä, unohtaa sähköpostit, tuntea auringon lämpö kasvoilla ja tuulen jo ohenneilla otsasuortuvilla, mutta ennen kaikkea, vielä kerran, edes hetken, tuntea vapautta, jollaista joskus koulupoikana kesälomalla kykeni tuntemaan, kun mihinkään ei ollut kiire, ja jokaisen sekunnin pystyi aistimaan ja elämään siinä hetkessä.
Me molemmat olimme eläneet melko kovaa ja tavoitteellisesti työelämässä, ainakin ajoittain loppuunpalamisen kynnyksellä keikkuen. Toisaalta molemmilla oli taustaa urheilun saralla. Sitä aikaa muistelimme kaiholla. Urheilu on projektiluontoista. Se alkaa ja se loppuu. Siinä joko voittaa tai häviää. Voiton jälkeen ryypätään ja aloitetaan valmistautuminen seuraavaan kauteen. Häviön jälkeen ryypätään ja aloitetaan valmistautuminen seuraavaan kauteen. Työelämässä ei ole selkeää alkua, eikä loppua. Useita projekteja pidetään käynnissä samanaikaisesti. Painetta kasvatetaan tasaisesti, kunnes tekijä ei enää jaksa. Työssä ei ole alkua, eikä loppua. Se on vain loputon rottakoe... Meidän molempien mielestä ihminen on luotu projektiluontoisuuteen. Tutustukaapa vaikka metsästykseen tai sitä seuranneeseen maanviljelyyn. Molemmat ovat projektiluontoisia. Asialliset hommat hoidetaan, mutta muuten ollaan kuin Ellun kanat.
Näiden päätelmien jälkeen tulimme tulokseen, jossa rottakokeen rinnalle otetaan projekti. Päivittäisellä tasolla parhaimmillaan se voisi tasoittaa olotilaa miinuksen puolelta lähelle nollaa, mutta palkintona lopussa olisi hetki lapsuuden vapautta ilman siteitä, joka voisi ainakin hetkellisesti nostaa tunnelman positiiviselle puolelle.
Teimme suunnitelman. Halusimme Lapin maisemiin. Halusimme sinne lopuksi ikäämme, mutta valitettavasti meillä olisi aikaa vain viikko. Halusimme viikossa nähdä mahdollisimman paljon Suomea, joten päätimme, että päätimme, että maastopyörät otetaan mukaan. Tämä kaikki siis tulisi tapahtumaan heinäkuussa. ...aivan.
Päätettyämme maastopyörien mukaanotosta, ryhdyimme etsimään erilaisia reittivaihtoehtoja, jotka sopisivat konseptiin. Monta iltaa interwebiä kahlattuamme uskoimme löytäneemme paikat, joissa maastopyörillä olisi mahdollista ajaa kaukana asutuksesta. Viikko alkoi tuntua tavattoman lyhyeltä ajalta suoritukseen. Vaikka karsimme alkuperäistä reittiä, jonka ensimmäinen pysähdys olisi ollut Kalajoella, ei siitä suurta apua ollut. Ehkä alkuperäinen idea oli jo vesittynyt, kun lomallakin pitäisi taas ns. suorittaa. Paikat webissä näyttivät kuitenkin niin upeilta, että päätimme yrittää. Tämä kuitenkin tarkoittaisi ensimmäisenä ja viimeisenä päivänä melkoista moottorimarssia.
Huomasimme myös, että heinäkuu ei taatusti olisi mitenkään optimaalisin kuukausi Lapissa. Siellä olisi liian märkää ja/tai hyttyset ja mäkärät söisivät meidät hengiltä. Mietitäänpä ajankohtaa uudelleen.
Urheiluajoista oli oli molemmilla jo hieman aikaa, eikä jänkhällä ole vanhoista meriiteistä mitään hyötyä, joten treenaaminen olisi aloitettava heti, jottei reissusta tulisi täysin epäinhimillinen. Lisäksi treenaaminen on osa projektia.
Päätimme myös dokumentoida projektimme kirjallisesti ja kuvallisesti. Tässä kohtaa viimeistään lienee aika pyytää anteeksi vanhoilta äidinkielenopettajiltamme. Anteeksi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)