Sellaista raportointia

Meidän reissun raportti on ilmeisesti haihtunut taivaan tuuliin, tai sitten sen ovat ryssät kaapanneet luullen tärkeäksi. Se nimittäin kirjoitettiin Kuusamossa hotellihuoneessa...

No joo., ehkä se löytyy jostain Anteron miniläppärin kovalevyltä.

Takaisin päiväjärjestykseen... nimittäin polte mehtään on jo saanut aivan käsittämättömät mittasuhteet. Valitettavasti jälleen työ haittaa harrastusta. Tarkoitus oli toukokuussa lähteä jälleen Kuusamoon. Nyt piti kiertää isompi nallekarhun pyörähdys. Valitettavasti kuun alku menee minulla kvartaaliraportoinnin ja presentoinnin merkeissä. Kuun loppu alkaa olla taas Anterolle huonoa aikaa. Joudumme siis tyytymään pitkiin viikonloppuihin jossain lähiryteiköissä. Tuskin sekään kauhean kamalaa on.

Kelien parannuttua on taas aika reenauksen. Ainakin viime kesältä opin sen, ettei kävely ja pyöräily yksin riitä. Jos aikoo olla valmis jotokselle, pitää kävely ja pyöräily suorittaa se juupelin täyspakkaus selässä. Pyöräily on nimittäin ihan eri laji rinkan kanssa. Tuntemukset nipusissa Pöyrisjärvellä tulevat vieläkin uniin - ei märkiin - jollei kylmässä hiessä heräämistä lasketa märäksi uneksi. Toinenkin asia opittiin. Makuupussin paino ei ole kovin oleellinen asia pakkasyönä. Mieluummin kannattaa jättää kilo muuta turhaa roinaa ottamatta mukaan kokonaan, ja pakata rinkan pohjalle kunnollinen paksu makuupussi.

Talven aikana on tullut tehtyä muutamia hankintoja. Ostin uuden makuupussin. Päädyin tilaamaan Savotta Yukonin, koska sen sisällä mahtuu taitteleemaan myös hieman jalkoja. Sen myös luvataan olevan markkinoiden lämpimin. Se taitaa olla myyntimiehen puhetta näin ensikokeilun jälkeen, mutta sen hyvä puoli on ilman muuta väljä mitoitus. Savotta Yukonissa pystyy nukkumaan monissa asennoissa, eikä pelkästään kuin jokin helvetin vainaja. Uusin myös rinkan. Vanhassa ei varsinaisesti ollut mitään vikaa, mutta halusin sen verran ison rinkan, ettei sen ulkopuolelle tarvitse enää ripustaa mitään. Halusin kyetä pakkaamaan teltan, makuupussin, makuualustan ja kaikki muutkin romut rinkan sisälle. Rinkan piti olla siis iso, jotta julman kokoinen talvimakuupussi, absiditeltta, eristetty makuualusta ja kaikki muu romu mahtuisi rinkkaan. Hurjan surffailun jälkeen päädyin Osprey Argon 110:iin. Kaikki kama mahtuu, ja ensiköpöttelyjen perusteella en voi kuin kehua hökötystä. On niin saamarin hyvä kannettava, että parempi olisi vain ilman taakkaa kokonaan.

Palataan asiaan...

Ainiin, retkimessuilta ostimme viimein myös ne hemmetin lusikkahaarukkamysteeriot.

Syysreissun kuvat

Ensimmäinen päivä

Lähtö tapahtui minuutilleen suunniteltuun aikaan, eli klo 4:00. Matka Haaparantaan taittui juuri alle seitsemässä tunnissa yhden tankkaustauon ja pienen fillaritelinekorjauksen hidastettua matkaa muutamalla minuutilla. Alkumatkasta fillariteline oli hieman pettänyt, mitä ei tietenkään pimeässä huomattu lainkaan. Yllätys oli melkoinen, kun huomasimme fillareiden roikkuvan erikoisessa kulmassa Hondan takana.
Haaparannassa vietettiinkin sitten kokonaista 15 minuuttia, jonka jälkeen nautittiin maittava lounas Torniossa. Hinku takaisin tien pääle oli kova, ja matka kohti Enontekiötä jatkui puoli yhdeltä. Enontekijölle saavuttiin tasan 12 tuntia lähdön jälkeen klo 16:00.

Lapissa alkaa ruska olla jo ohi, mutta toivon mukaan osa lehdistä olisi vielä puissa tulevien päivien aikana. Maisemat Torniojoen rannalla olivat mahtavia, kuten kuvista näkyy.

Enontekiöllä koettiin pieni takaisku, kun suunnittelemamme yöpaikka, Hotelli Hetta olikin kiinni. Onneksi Hetan Majatalosta kuitenkin löytyi vapaa huone, joten heti ei tarvinnut alkaa telttaa virittelemään.

Huomenna matka jatkuu kohti Pöyrisjärveä. Luvassa on 60 helpohkoa, mutta silti meille varmasti haastavaa kilometriä henkeäsalpaavissa maisemissa. Keliksi on luvattu kylmää, luntakin saatetaan saada huomenna illansuussa.

T -6 hours

Nyt se alkaa. Honda nokka suuntaa kohti pohjoista klo 4:00 huomenna lauantaina. Tavoitteena on päästä Haaparantaan puoleen päivään mennessä, eli heti on luvassa ihan ulkomailla vierailua.
Juuri nyt ei väsytä lainkaan, johtuneeko ehkä matkajännityksestä? Pitkästä aikaa on edessä reissu minkä onnistuminen riippuu niin monesta eri tekijästä, kuten säästä ja telttailun todellisesta hauskuudesta. Keskellä korpea kun saattaa iloiset muistot telttailusta muuttua kovassa ja märässä kanervikossa nukkumisen todellisuudeksi.

Lisää raporttia kuvineen seuraa.

Kartat

Käytiin Anteron kanssa viikonloppuna Erämessuilla. Päällimmäiseksi jäi mieleen, että siellä oli ainakin tilaa liikkua. ... – Jos lipuista olisi joutunut jotain maksamaan, olisi saattanut hieman vituttaa...

Messuilta tuli tilattua hieman karttoja... rahaa meni yli 300 euroa. Lapin kartat tosin eivät maksaneet kuin 50-60 euroa, mutta tuli tilattua uudet kartat sitten mökillekin. Tuollaisen mökkiseinän kokoinen kartta ei muuten ole sitten ihan ilmainen. Tuli todettua.

Ensimmäinen ostos

No niin, nyt alkoi sitten rahulia kulua. Piti ostaa se kompassi. Luin jostain, että peilikompassi olisi eniten pro, joten sellainen sitten ostoon:
http://www.suunto.com/fi/Products/Fieldcompasses/Suunto-MCB/

Tuotteesta sanottiin seuraavaa:
"Ergonomisesti suunniteltu monikäyttöinen peilikompassi, joka on sekä tarkka että kätevä käyttää. MC-sarjan peilikompassit ovat korvaamaton apu niille, jota arvostavat tarkkaa ja luotettavaa suunnan mittaamista, esimerkiksi maanmittaajille, kaivostyöläisille, arkkitehdeille, pelastuspartioille, vaeltajille, veneilijöille ja armeijalle. Erannon korjausjärjestelmä on standardi sarjan kaikissa malleissa ja on erittäin kätevä erityisesti alueilla, joissa magneettiset erot ovat suuria. Myös suunnanottoreikä auttaa tarkoissa mittauksissa. "

Eipä siis muuta kuin tarkkoja mittauksia suorittamaan...

Kompassi maksoi 30e, mutta rahaa ostoksilla meni 60e, kun impulssiostoksina tuli myös Fjällrävenin oranssi pipo ja pari laskuvarjokankaasta tehtyä ostoskassia. Lisäksi taisin tehdä ostopäätöksen Karhun eräsuksista, Kuusamon uistimen siteistä, sauvoista ja tietty monoista. Niihin rahaa mennee ainakin 300e.

Olikohan tämä nyt kuitenkaan viisas hanke...

Tilasin viikonloppuna myös fillariin asennettavan videokameran 60e ja mp3-soittimen 90 e.

Kaikkiaan rahaa on siis mennyt 410 euroa ja tuloksena on kompassi ja kamera...

Legot kuosiin – erikoisilla aiheilla jatketaan

Blogin punainen lanka on ollut elämän tarkoitus ja uusi alku. Joten uudet hampaat varmaan etäisesti liittyvät aiheeseen.

Kävin perjantaina pitkästä aikaa hammaslääkärissä. Edellisestä kerrasta olikin jo aikaa. Se saattoi olla vuonna -95 Santahaminassa. Tuon kerran jälkeen en kokenut pakottavaa tarvetta vastaavaan käyntiin. Taisteluharjoituksessa sain takatähtäimen etuhampaaseeni. Poikkihan se keksi meni, joten veksiin jahka kasarmille päästiin takaisin. Lääkintäeverstin poran alla sieraimiini kantautui ilmiselvä grillauksen tuoksu, joka tuli omasta suustani. Kipu oli niin sietämätön, ettei tuolin käsinojakaan sitä kestänyt. Luojalle kiitos, että olin armeijassa ja minuun oli istutettu niin voimakas herran- ja sotaoikeudenpelko, etten repinyt everstiltä päätä ja pitkää pätkää selkärankaa irti paljain käsin. Parasta tietysti oli, ettei hammas edes kestänyt kuin viikon, jonka jälkeen se halkesi kahteen osaan.

Ainakin 16+1 vuoden jahkailun jälkeen henkilökohtainen assistenttini varasi minulle ajan Itäväylän hammaslääkärien pakeille. Voin suositella paikkaa lämpimästi! Mikäli kärsit hammaslääkärin pelosta varaa aika Marianna Lindbohmille. Arvata saattaa, että meikäläisenkin suussa oli kaikenlaista tehtävää, ja projekti jatkuu, mutta kokemus oli vähintäänkin miellyttävä.

Vannon, etten ole sanonut noin yhdenkään hammaslääkärikäynnin jälkeen!